Lomat loppu ja paluu arkeen

Tänään oli sit eka koulupäivä joululoman jälkeen ja voin ihan rehellisesti todeta, että väsyttää. Kymmenestä puoli neljään siellä tuli istuttua ja siihen perään sit 2,5 h treenit. Tosin treenit oli meidän koululla ja alko vast neljältä, joten ehti siinä välissä vähän jotain haukata. Eikä läksyäkään onneksi tullu kun yhdestä aineesta ja niidenkin tekemiseen on viikko aikaa.

Loma meni ihan mukavasti. Jouluaattona syötiin puurot himassa serkkujen kanssa ja sitten lähdettiin ajelemaan kohti mummolaa, Lahtea, jossa vietettiin joulun välipäivät. Vaikkei täällä Espoossa olekkaan ollut pysyvää lunta, niin Lahdessa sitä löytyi edes jonkin verran ja koirat oli aivan innoissaan.

Uudeksi vuodeksi suunnattiin kavereiden mökille Paraisille. Paikalla olikin sitten isompi porukka tuttuja ja kaveria löytyi myös Pepille ja Islalle vehnäterriereistä, Papusta ja Ponzosta. Vaikka uusi vuosi oli ensimmäinen Islalle ja Papu ja Ponzo eivät olleet kovin vakuuttuneita raketeista, eivät Peppi ja Isla olleet niistä moksiskaan. Peppi ja Isla olivat myös aivan innoissaan kun lumi tuli sinnekkin yllättäen ja tytöt pääsivät korkkaamaan Paraisten koirapuiston ja leikkikentät (mm. Peppi oli hyvin innostunut pienestä liukumäestä, jonne hänkin pääsi kiipeämään)...

Isla on ruvennut vaihtamaan karvaansa, mikä kyllä näkyy. Neiti on aivan jatkuvasti takussa ja omistaja pulassa... Eihän Pepillä ollut koskaan takkuja kulmakarvoissa??
Kampauspäiviä on lisätty viikkoon ja pienten tappelujen jälkeen Islakin on (kai) ruvennut nauttimaan hommasta, joka helpottuu kerta kerralta enemmän, mitä useammin kampaa. Tai ei se sitä enää niin kovin vastustakkaan.

Muuten koirarintamalla on melko hiljaista. Ollaan elelty ihan normaalia elämää lenkkeilyjen ja pienen aivotyöskentelyn merkeissä. Islan kanssa päätettiin väliaikaisesti luopua agilitystä, mutta Peppi jatkaa sitä edelleen.
Pepin ja Islan kanssa on hieman treenailtu tokoa vanhan kouluni kentällä ja Pepistä voi sanoa, että se on edistynyt. Toi paikallamakuu on kyllä edelleen ongelma ja seuraamisen katsekontaktit on vähän sitä ja tätä, mutta kyllä se vähitellen siitä edistyy.
Isla puolestaan elelee edelleen nenänsä mukana. Sen kanssa on hieman hankala treenata nameilla ku se haukkaa koko käden. Mutta mehän treenataan nameilla, kun niiden avulla saadaan parhaat tulokset! Ja osaahan tuo jo kaikenlaista, vaikka välillä pikku neiti näyttää unohtaneen mitä mikäkin käsky tarkoittaa.

Paljon on vielä kertomatta, mutta ne tulkoon seuraavaan blogitekstiin! :)